Pinnoitteen ominaisuudet
1. Pintajännitys: Jos pinnoitteen pintajännitys on suurempi kuin alustan, pinnoitetta on vaikea levittää alustalle, mikä vaikuttaa tarttumiseen.
2. Pinnoitteen paksuus: Liian suuri tai epätasainen pinnoitteen paksuus voi johtaa paikallisiin jännityseroihin tai epäyhtenäisiin kovettumisnopeuksiin, mikä heikentää tarttuvuutta.
3. Hartsi ja kovetin: Hartsin kemialliset ryhmät (kuten hydroksyyli- ja karboksyyliryhmät) muodostavat vetysidoksia tai kovalenttisia sidoksia alustan tai kovettimen kanssa, mikä voi parantaa tarttuvuutta.
Substraatin käsittely
1. Pinnan karheus: Sopiva karheus (kuten hiekkapuhallus) voi lisätä mekaanista ankkurointia, ja tarttuvuus voi olla kaksinkertainen sileään pintaan verrattuna. Liiallinen karheus voi kuitenkin olla haitallista.
2. Puhtaus: Puutteellinen esikäsittelyn huuhtelu voi johtaa rasvanpoistoainejäämien, kromikuonaan tai emäksiseen kontaminaatioon, mikä vaikeuttaa pinnoitteen ja alustan välistä sitoutumista.
3. Fosfatointikalvon kunto: Epänormaali fosfatoituva kalvo (kuten kellastuminen tai värimuutos) vähentää pinnoitteen ja alustan välistä tarttuvuutta. Rakennusprosessi
1. Kovettumislämpötila: Riittämätön lämpötila johtaa epätäydelliseen-silloittumiseen ja pinnoitteen kovettumiseen, mikä vähentää merkittävästi tarttuvuutta.
2. Kosteuskuivaus: Kuivaamaton kosteus työkappaleen reunoissa ja kulmissa voi muodostaa kuplia tai jännitystä kovettumisen aikana, mikä vahingoittaa sidosta.
3. Tukiprosessit: Koronakäsittely voi vähentää substraatin pinnan kiteisyyttä ja parantaa pinnoitteen ja alustan välistä sekoitus-/kietoutumisvaikutusta.
Ympäristöolosuhteet
1. Kosteus ja lämpötila: Korkea kosteus tai matala lämpötila voivat vaikuttaa pinnoitteen kostuvuuteen ja kovettumisnopeuteen, mikä vähentää tarttuvuutta.
2. Epäpuhtaudet: Pöly, öljy ja muut ympäristössä olevat epäpuhtaudet tarttuvat alustan pintaan heikentäen suoraan pinnoitteen tarttuvuutta.
Kiinnitysmekanismien monimuotoisuus
Pinnoitteen adheesio ei ole yksittäinen voima, vaan useiden mekanismien, kuten mekaanisen ankkuroinnin, van der Waalsin voimien, vetysidosten ja kemiallisten sidosten, tulos. Esimerkiksi mekaaninen lukittuminen on merkittävää karkeilla pinnoilla, kun taas kemialliset sidokset ovat tärkeämpiä polaarisilla substraattipinnoilla.





